Moikka,
Vaikka olemme saaneet nauttia ihan mielettömän
upeasta kesäsäästä, jo toukokuusta lähtien.
On vesisade ja ukkonen ihan tervetullutta välillä.
Tänäänkin on ollut todella painostavan kostea ilma,
joka kohta onneksi edes hetkeksi helpottaa.
Kuka tykkää ajasta juuri ennen ukkosta?
Minä!
Hiljaisuus,
kaikki itikat ja pörriäiset ovat poissa.
Lintujen laulu hiljenee,
Kuin aavistaen ukkosen saapuvan.
Vain alkava sade ropisee peltikattoon.
Pikkuhiljaa koventuen.
Jossain hiljaa kaukana ukkonen jymähtelee saapuvaksi.
Silloin minä jos vain on mahdollista
parkkeeraan terassille istuskelemaan.
Varsinkin juuri nyt,
kun ei ole monena ehtoona
pystynyt kuumuuden takia terassilla istuskelemaan.
Tuo pelottava pikkuhiljaa lähestyvä jymähtely saa
todellakin ihmettelemään ja kunnioittamaan luonnonvoimia.
En todellakaan ole aina tykännyt ukkosesta.
Olen sitä oikeasti pelännyt,
monet kerrat olen sängyn alla ollut itkemässä.
Toki luulen monelle lapselle
ukkonen on aika pelottavaa.
Kuitenkin tänään läppärin ja kahvikupin kanssa,
istun ja kirjoittelen teille.
Otin kuvia terassilta,
jota en sen enempää edes siivoillut.
Sori siitä.
Upea terassihortensia, jonka
sain äitienpäivänä.
On tykännyt olla etupihan kuistilla.
Aamuauringon osuessa, puolivarjossa,
on tämä kukka tykännyt.
Toki kastelen sitä uittamalla.
Lorautan vettä kun nostan kukkasta ja se saa kastelun pohjan kautta.
Kahden päivän välein.
Aiempina vuosina onnistuin vain tappamaan hortensian.
Joten aika hyvä että on vielä noin kaunis.
Voi kuinka on ihanan rauhoittavaa istua
ja kuunnelle sateen ropinaa kattoon ja kuulla jytinän lähestyvän.
Pikkuhiljaa sade rauhoittuu ja
tulee se hetki kun on tyyntä myrskyn edellä.
Hymyillään,
